Tottumaton lukija – varsinkin se suomalainen yleisö, joka lukee ”kansankirjoja” – voi helposti pitää tätä raakuuden ja hurjuuden kuvausta pääasiana ja hairahtua luulemaan noiden seitsemän iloisen veljeksen mainitunlaisia urostekoja luvallisiksi ja myös jäljittelemisen arvoisiksi, sillä kirjassa hän ei näe niitä rangaistavan eikä edes perinpohjin kaduttavankaan.
Auktoriteetit
Veljesten suhde yhteiskuntaan ja sen sääntöihin on ristiriitainen.
Lait, kirkon vaatimukset ja yhteisön säännöt ahdistivat veljeksiä ja viha, turhautuminen ja häpeä purkautuivat räyhähenkenä, josta seurasi lisää ongelmia.
Niin! ja rovastille, sille ulkokullatulle, tekopyhälle, ja rikkaalle rasva- ja makkara-rovastille...Tapahtukoon hänelle paisti-kinkerillä niinkuin tapahtui ennen puplikaanille Oulun portilla: tulkoon hänen säkkiinsä aika kissapiirakka. Oikea Paltamon kalakukko, näetkös, jossa kissa, karvainen kissa on moskana sisällä.
Rovasti
Koulutusta kaikille
Rovasti tarkoitti hyvää patistaessaan Jukolan poikia opettelemaan lukemaan. Maailma oli muuttumassa suuntaan, jossa maaseudullakin väestön tuli osata lukea pärjätäkseen yhteiskunnassa. Kun rovasti luopui jalkapuu-uhkauksestaan, veljekset opettelivatkin vapaaehtoisesti itse lukemaan, pääsivät ripille, naimisiin ja hyviin virkoihin.
Se on lukkari. Suden-kuoppaan hänen syöksisin ja itse paseerailisin riemuiten reunalla. Suden-kuopan saaliiksi lukkarin soisin vaan.
Lukkari
Oppia päähän
Ankaran lukkarin lukuopissa koetut henkiset ja fyysiset kärsimykset säilyivät pitkään veljesten mielissä. Aikuisina veljekset kuitenkin sopivat asiansa lukkarin kanssa, joka katuikin olleensa liian ankara opettaja. Lukkari toimi Jukolan ja kyläläisten riitojen sovittelijana sekä Juhanin henkisenä tukena tämän päättäessä kosia Venlaa.
Ai, ai, täällä on tallessa monta koukkua, punttia ja pykälää, täällä hampaan kolossa, ja niilläpä kerran koreasti kylläkin tukkeen Viertolaisen kidan. Nyt en niitä mieli juuri ilmoittaa, mutta tuomarin edessä hellitetään täältä yhtä ja toista, aina kuinka asiat vaatii, asiat ja asian haarat.
Viertola
Vahinko on korvattava
Viertolan aateliskartanon patruuna syytti veljeksiä rosvoiksi heidän ammuttuaan kartanon 40 härkää. Härkien piirittämällä kivellä nälkää kärsineet veljekset olivat kuitenkin mielestään auttaneet patruunaa kaatamalla karjaakin raadelleen karhun. Veljesten päätyivät maksamaan runsaat korvaukset ja saivat patruunan muuttamaan mielensä.
Tämä maailma on aika tunkiokasa, vaan ei muuta. Hiiteen lukkarit ja papit, lukukinkerit ja kirjat ja nimismiehet paperi-pakkoinensa! Maailman kiusanhenkiä kaikki!
Nimismies
Lakia kunnioitettava
Nimismies tunsi veljekset vuosien takaa. Nyt nämä olivat elämänsä pulassa, tappelussa oli kenties kuollut mies ja vankilan pelossa veljekset päättivät värväytyä armeijaan. Tiellä he kohtaavat nimismiehen, joka olikin puhunut poikien puolesta: Kukaan ei ollut kuollut, toukolalaiset luopuneet oikeustoimista ja piispakin vaatimuksistaan. Nimismies toteaa: Palatkaa kotiin ja aloittakaa alusta.
Hyvä, että jää meistä kauas Toukolan kylä ja vihatoverimme siellä. Kas kuinka ihmiset ja kova sallimus ovat yhdessä juonessa meitä vastaan. Mutta ampukoot he päällemme kaikki kiukkunsa nuolet, mehän puremme läpikiusatut sydämemme kovaksi kuin kipenöitsevä teräs. Puhaltakoot meitä kohtaan joka haaralta myrkkyä kuin kärmeet, ja taivas satakoon päällemme paljasta sappea, me kuitenkin, silmät ummessa, kiristäen hammasta ja myristen kuin villit härjät, rynkäämme päisin.
Lautamies
Kylärauhaa
Veljeksillä oli kyläläisten silmissä huono maine. Kaikenlaiset kiusanteot ja rikkeet, tulipalot ja kylällä tappelemiset olivat leimanneet veljekset rosvojoukkioksi jo pienestä pitäen. Niinpä hämmästys olikin suuri, kun veljekset päättivät ryhdistäytyä. Muutoksesta puhuttiin pian ympäri pitäjää ja vaikka sitä ei ensin uskottukaan, veljeksien arvostus ja kunnioitus kasvoi vähitellen.
