Seitsemanveljesta.net

Seitsemanveljesta.net on vapaasti verkossa saatavilla oleva aineisto koulujen, oppilaitosten ja kaikkien Aleksis Kivestä kiinnostuneiden käyttöön. Sivusto toimii internet-selaimessa ja sitä voi käyttää älypuhelimilla, tableteilla ja tietokoneilla, joissa on nettiyhteys. Sivuston käyttäminen ei vaadi erillisen applikaation lataamista omalle laitteelle.

Tekijät & lähteet Opettajan opas

Nurmijärven museon ja Melon Arbus Productions Oy:n yhteistuotanto.

Seitsemanveljesta.net-sivuston valmistamista ovat taloudellisesti tukeneet Nurmijärven museo ja Opetus- ja kulttuuriministeriö.

2020 Melon Arbus Productions Oy

Kaikki tämän www-sivuston aineisto on tekijänoikeuslain suojaamaa eikä sitä saa kopioida tai julkaista ilman Melon Arbus Productions Oy:n nimenomaista lupaa. Kopiointi- tai julkaisulupa ei koske sivuilla olevaa aineistoa, jonka tekijänoikeudet kuuluvat kolmannelle osapuolelle. Tällaisen aineiston kopiointi- tai julkaisulupa pitää hankkia tekijänoike uden omistajalta.

Tietosuoja

Seitsemanveljesta.net-sivustolla ei synny talletettavia henkilötietoja eikä henkilötietolain mukaista henkilörekisteriä. Sivuston käyttöä seurataan, jotta palvelua voidaan parantaa. Seurannassa käytetään evästeitä (cookies). Evästeet eivät sisällä mitään sellaista tietoa, jolla käyttäjän voisi yksilöidä tai tunnistaa. Eväste ei vaikuta tietoturvaan, eikä se voi levittää viruksia tai haittaohjelmia. Vierailemalla sivustolla hyväksyt evästeiden käytön.

Saavutettavuus

Sivusto on suunniteltu Saavutettavuuskriteerien AA vaatimusten mukaisesti. Käyttöliittymän saavutettavuudesta vastaavat Nurmijärven kunta ja Melon Arbus Productions Oy.

Saavutettavuuspalaute

Huomasitko saavutettavuuspuutteen sivustollamme? Kerro se meille ja teemme parhaamme puutteen korjaamiseksi. Sähköpostilla palaute [ät] seitsemanveljesta.net

Kuuntele uudestaan August Ahlqvistin kritiikki aiheesta

Ei ainoakaan naishahmo keskeytä miehistä hurjastelua, eikä ainoakaan hellempi kohtaus lievennä yksitoikkoista raakuutta. Ja vaimotkin, jotka Seitsemässä veljeksessä siellä täällä haamoittavat lukijan silmiin, ovat yhtä rajuluontoisia kuin miehet.

Kuuntele kuinka Juhani tuskittelee Venlan rukkasia

Mutta minun sydämeni ei istu, vaan loiskii ja riehuu kuin pakana.--Oi sinä hälläkkä, sinä mustalaislunttu! miksi hylkäsit minun talonpojan, oikein savitalon pojan, vanhimman pojan?

Tunteet

Ota selvää, miten rakastuminen näkyy veljesten kielenkäytössä ja toiminnassa.

Jukolan veljekset ilmaisevat tunteitaan voimakkaasti, erityisesti Juhani vihaa ja rakastaa avoimesti.

Miehet haaveilevat naisista, kertovat toiselleen kokemuksia ja tarinoita aiheesta sekä pohtivat naisen olemusta ja hyvän aviovaimon ominaisuuksia.

Veljekset kasvavat miesvaltaisessa perheessä, jossa todelliset naiskontaktit jäävät melko vähäisiksi. Naapurin Venla, joka asuu äitinsä kanssa läheisessä torpassa, on pitkään veljesten ainoa ja läheisin näkökulma naisiin äidin lisäksi. Venlalta saadut rukkaset on katkera kokemus erityisesti Juhanille.

Kaikki veljeksistä, Simeonia lukuunottamatta, avioituvat ja perustavat perheen.

Särkynyt sydän

Kiinnostustuksen herääminen

juhani Mutta kas kun meitä lähenee oikein rasvojen hajussa ja liehuvissa krooseissa tuollainen liehakoitseva lunttu, niin eipä ilman ettei hemmahtele ihmislapsen sydän.

kertoja Ja helähtipä Jukolan tuvassa siitä viimein vallan ihana ruotsin katrilli. Lähellä perä-akkunata istui Aapo, tuolloin, tällöin tähtäillen tarkasti erästä ympyrjäkasvoista, ruskea-ihoista, mutta vakaata, sinisilmäistä tyttöä, huulillaan viattomuuden ja kainouden kiltti nipistys. Uuteliaasti katseli häntä Aapo.

tuomas Kiusallinen asia; tyttö miellyttää minua kovin, sen tunnustan.

timo Tyttö on minulle vahvasti rakas, sen tunnustan. Tosin pieksi hän minua kerran aika lailla, huhtoi minua tiitistä silloin oikein vahvasti ja muistanpa sen löylytyksen; no noh!

Ihastuksen kanssa kasvokkain

kertoja Aapo lähestyi Konkkalan kainoa tytärtä, pyytäin häntä pariksensa. Neito seurasi häntä, asetti itsensä hänen viereensä, mutta ujostellen, myhäillen ja punehtuen ankarasti.

timo Pidän tuosta luntusta paljon ja tahdon myös parastani koettaa saada häntä vaimokseni.

juhani Tunnustanpa, että mieleni täyttä päätä on jo iskenyt tyttöön, josta toivon saavani avion ja hyvän, elleivät petä minua vanhat merkit.

juhani Parastahan siis tehdä tuossa tiimassa se merkillinen temppu, tehdä kysy¬mys, kaikkein kysymysten kysymys. Mennään siis likalta kysymään, tahtoisiko mielensä taipua ja sydämmensä syttyä.

Torjutuksi tuleminen

juhani Kirottu olkoon hänen kielensä, kirottu olkoon tämä päivä! Saimmehan, Jumalan nimessä! rukkaset Venlalta. Vankosarviset kyöpelit ja korkeuden sotajoukko suuri! Eihän näe nyt silmäni syltääkään eteensä, niin on musta maa ja taivas, musta sydämmeni tähden.

aapo Ota sydämmesi kouraan ja kuiskaa sen korvaan järjen kielellä näin: Venla ei sinusta huolinut, koska ei hän sinua rakasta, ja ettei hän sitä tee, se älköön sinua närkästyttäkö.

juhani Mut tämä onneton naimaretki antoi sydämelleni iskun, josta se potee hirveästi päiviä ja viikkoja; antoi haavan. Sydämmeni hurmeinen lammikko lainehtii vielä, lainehtii kauan.

aapo Haavan, haavan, totisesti; mutta aika, tiedän minä, saattaa sen haavan unohduksen rupeen ja nahkaan.

Torjutuksi tuleminen

juhani Minä annan palttua taivaan mannalle, koska en saanut Männistön muorin Venlaa. Voi veikkoset ja sukuni suuri! Jos tietäisitte, niin tulisittepa ymmärtämään, että aatokseni jo lähes kymmenen vuotta on pyöriskellyt tässä luntussa oikein hassusti. Mutta menihän toivoni nyt, meni kuin tuhka tuuleen.

aapo Sano vielä, Juhani, sydämellesi näin: ole potkittelematta!

timo Mutta jos olisimme astuneet likan eteen mustassa verka-takissa ja olisi kello pullistanut liivimme taskua kuin pulski huhta-nauris, avain vielä kilkahdellut ketjuissa ja hopeahelainen piippu ryöhännyt hampaissamme, niin olisipa, koira vie! tullut asiastamme sekä munia että poikasia.

juhani Naisella ja harakalla on molemmilla yhtä kiivas halu kiiltoaineisin.

Molemminpuolisia tunteita

kertoja Silloin kiivaasti ja lujilla askeleilla astuu Juhani sisään ja tarttuu Venlan käteen, lausuen: »olkoon sanottu». Silloin Venla hieman kainostelee, peittää silmänsä ja myhäilee, mutta sallii kuitenkin kätensä viipyä Juhanin turpeassa kourassa.

kertoja Kihloissa oli siis Juhani, mutta sulhanen puhkailee ja hikoilee, katsahtaen tuolloin, tällöin salaisesti morsiantansa Venlaa kohden. Niin viehkeilee aatoksensa morsiamessa, jota itsellänsä olevan hän tuskin voi uskoa vielä.

aapo Olkoon siis naiminen, niinkuin se olla pitää, elämämme ankarin askel.

aapo Kelpo ja armas vaimo on hänen onnensa ihanin, hänen paras ystävänsä, kultainen kunniansa.

Molemminpuolisia tunteita

aapo Talo ilman aitan polulla astelevata emäntää on niinkuin pilvinen päivä, ja sen perheenpöydän päässä asuu ikävyys kuin riutuva syksy-ilta. Mutta hyvä emäntä on talon kirkas aurinko, joka valaisee ja lämmittää.

kertoja Tultuansa sisään, löi hän nyrkkinsä pöytään, lausuen: hauku minua, mutta älä minun vaimoani.

timo Sen tytön, joka on tehty minun kylkiluustani, saan minä viimein, vaikka peijakas kiljuisi.

juhani Ja onpa se vaimo, jonka vertaista ei löydy kuin yksi ainoa Ruotsin kuninkaan valtakunnassa.

Sitoutuminen yhteiselämään

kertoja Paljon vähemmin löytyisi täällä kehnoja vaimoja, jos miesi nuoren aviosiippasensa virheitä kävisi aina ojentelemaan lempeillä sanoilla ja rakkahilla silmän-iskuilla, kartellen visusti tuomasta nalkutellen esiin noiden naapuri-eukkoin ja kultamuorinsa esimerkkejä.

kertoja Hän, kulkiessaan kaupungissa, aina muisti ostaa Venlallensa kontillisen kahvia ja aika möhkäleen sokeria.

kertoja Venla synnytti pojan, isän muotoisen, aika jallin. Silloin oli Jukolan huoneessa iloa ja riemua, ja Venlakin tuntui Juhanille rakkaammaksi kuin ennen. Kovin piti hänestä isä, kutsuen häntä milloin »tiitiäiseksi» milloin »pikku-varikseksi».

kertoja Oli siis Juhanin perheen-elämä enimmitten lämmintä päiväpaistetta, mutta välillä myös hiemaa tuulta ja myrskyä. Ja koska pilviä kohosikin, poistuivat ne aina pian ja palasi jälleen poutailma.

Sitoutuminen yhteiselämään

aapo Vaimoa hän kohdelkoon ja pidelköön kuin omaa silmäteräänsä, kuin sielunsa kalliinta aarretta.

kertoja Palasipa metsästä mies ja kuuli pihalle vaimonsa laulun, joka hänestä ei vielä koskaan ollut kaikunut niin ihanasti. Hän astui sisään, ja istui vaimonsa viereen; se oli ystävällisyyttä, jota hän harvoin ennen oli osoittanut. Kerkeästi kääntyi vaimo hänen puoleensa, laski lapsen hänen polvillensa, painoi otsansa vasten miehen rintaa ja hyrskähti väkivaltaiseen itkuun. Mutta löipä mies nyt käsivartensa ympäri hänen kaulansa, pyhkien erään suikulan tuosta pellavakeltaisesta tukasta hänen korvansa taakse. Siinä he istuivat tyynenä sunnuntai-iltana valkealla rahilla valkean pöydän päässä.

kertoja Venla, vaikka laatuunkäypä emäntä, oli hieman suulas ja riitaisa nainen. Useinpa hän mekasteli ja metelöitsi miehensä päälle, tuon »köntin», tuon »ukulin» ja »tarhapöllön» päälle, niinkuin oli tapa hänellä lausua.

Sitoutuminen yhteiselämään

lauri Mutta siitä on paras, etten ole varas, etten ole loannut kenenkään kaivoa, enkä halaillut toisen miehen vaimoa.

kertoja Useinpa, koska taasen akka riehui ja mekasti, läksi ukko metsään, nysä hampaissa ja kirveskynä kainalossa, läksi etsiskelemään kalupuita, kenkätuohia ja pahkaleita.

kertoja Kovin levotonna päättyi nyt emäntä vuoteellensa ja käyskeli synkeissä aatoksissa miehestänsä. Nousi hän lopulta ylös, puki päällensä aikeissa käydä etsimään kadonnutta.

kertoja Mies astui tupaan, jossa jäähtynyt ehtoollinen vartoi häntä pöydällä. Emäntä valvoi kiukkuisena kammarin sängyssä, odottaen miestänsä, pisti vallan kiivasta »kikakakaa» miehellensä, räiskyi kuin tuli kuivassa katajassa »tuon köllin kirotusta kuhnailemisesta metsän korvissa».

Sitoutuminen yhteiselämään

kertoja Koetti myös Timo aina kaikin tavoin tehdä vaimonsa tahdon, ja hyvin kävi talossa työ ja toimi. Mutta yksi oli seikka, joka tuolloin, tällöin hieman hämmensi huoneen rauhaa. Olihan Timolla tapana, kovin juurtuneena tapana, kerran vuodessa, noin kekrijuhlan aikoina, naukkia päänsä humalan humuun, viipyen kylässä päivän tai kaksi iloisten kumppanien seurassa. Mutta nousi tuosta melakka, koska hän viimein huomasi parhaaksi käydä kotiansa taas.

kertoja Mutta äänetönnä, veistellen istui Lauri, huolimatta vaikka ärhentelikin akka, tuulispäänä tuiskahteli. Ja tämä oli kiusa, joka paisutti eukon sappea yhä enemmin ja enemmin.

kertoja Tapahtui kuitenkin tuolloin, tällöin, että miehen kärsimys katkesi, ja silloin ei ollut hyvä häntä katsoa vasten naamaa. Vaikenipa eukko äkisti, kieppasi ulos miten jaksoi ja kätki itsensä ometan nurkkiin. Siellä hän viipyi kunnes viimein oli asettunut vihaisen miehen mieli.

Takaisin ylös

Lisätietoja sivustosta

Seitsemanveljesta.net

Tietosuoja

Saavutettavuus

Saavutettavuuspalaute

Tunteet

Kiinnostustuksen herääminen

Ihastuksen kanssa kasvokkain

Torjutuksi tuleminen

Torjutuksi tuleminen

Molemminpuolisia tunteita

Molemminpuolisia tunteita

Sitoutuminen yhteiselämään

Sitoutuminen yhteiselämään

Sitoutuminen yhteiselämään

Sitoutuminen yhteiselämään